Liha-alan pioneerin ja Maustepalvelun perustajan syntymästä 100 vuotta
Suomen liha-alan pioneeri, professori ja tutkija Fritz ’Piki’ Niinivaara toimi pitkään Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksen johtajana ja ideoi samaan aikaan mausteita ja muita tuotteita lihateollisuuden käyttöön, minkä seurauksena syntyi nykyinen MP-Maustepalvelu.
Ylioppilas ja farmaseutti
Professori Fritz Pirkka Niinivaara syntyi Inkeroisissa 18.3.1919. Lapsuus oli vaatimatonta ja köyhää, mutta Piki oli tarmokas nuorimies: hän meni oppikouluun ja ansaitsi koulunkäynnin ohella rahaa valokuvaamalla tilaustehtäviä ja kehittämällä kuvat omatekoisilla laitteilla. Ylioppilaaksi hän pääsi v. 1938, ja se oli suuri tapaus kylässä: pienen mökin isätön poika ylioppilaaksi! Hän osallistui ensin lyhyen aikaa Talvisotaan ja myöhemmin Jatkosotaan.
Hän oli aloittanut farmasian opinnot harjoittelijana apteekissa heti koulun jälkeen ja valmistui farmaseutiksi v. 1943. Hän toimi sotilasapteekissa sotien aikana, ja näitä oppeja hän käytti sodan rauhallisempina aikoina perustamalla ”Viipurin sotayliopiston”! Löytämässään laboratoriossa hän opetti kemiallisia analyysejä sotilaille, ja hänen professorinsa Helsingissä hyväksyi opiskelijoiden suoritukset.
Sotien jälkeen Niinivaara ryhtyi opiskelemaan kemiaa ja biokemiaa tulevan akateemikon A.I. Virtasen oppilaana. Hän valmistui aiempien farmaseuttiopintojensa pohjalta maisteriksi hämmästyttävän nopeasti vuoden 1946 lopussa ja toimi sen jälkeen tutkijana Virtasen tutkimusryhmässä. Virtaselta oli kysytty hyvää ehdokasta vastaperustettuun Osuusteurastamoiden Tutkimuslaitokseen, sittemmin Lihateollisuuden tutkimuskeskus. Virtanen suositteli Niinivaaraa, joka aloitti laitoksen johtajana Kuopiossa 1.1.1947.
Tutkija ja kehittäjä
Tutkimuslaitoksen alkuajat olivat voimakasta kehittämisen aikaa, mutta rahaa toimintaan myönnettiin hyvin vähän. Niinivaara sai kuitenkin rahoittajat suostumaan siihen, että tutkimuslaitos siirtyi Kuopiosta Hämeenlinnaan sille suunniteltuihin uusiin, väljiin tiloihin. Mutta siihen rahoitus suurin piirtein tyssäsikin, kun monet osuusteurastamot yksinkertaisesti jättivät maksamatta sovitut vuosimaksut. Tutkimuslaitos toimi hyvin ahtaissa talousraameissa ja velkaantui niin, että aina ei edes palkkoja voitu maksaa, ja niin Niinivaarakin oli joskus useitakin kuukausia ilman palkkaansa.
Jokin tulonlähde oli keksittävä analyysipalvelun lisäksi. Tällöin Niinivaara sai idean ryhtyä jauhattamaan mausteita ja pakkaamaan niitä jäsenyrityksille. Toiminta sai lisää vauhtia, kun hän toi ulkomaanmatkoiltaan osaamisen valmistaa lisäainefosfaattiseoksia ja kehitti myös verisuolan estämään veren hyytymisen verenlaskun jälkeen. Näistä tuotteista tuli tuloja tutkimuslaitoksen toiminnan rahoittamiseksi, ja tästä lähti alkuun kehitys, josta nykyinen MP-Maustepalvelu aikanaan syntyi.
Tutkimuskin pääsi hyvään vauhtiin, omistajien hyödyksi. Niinivaara palkkasi eteviä tutkijoita laitokseen ja itsekin ehti tutkia niin, että väitöskirja kestomakkaran bakteeripuhdasviljelmien käytöstä valmistui v. 1955. Se oli melkoinen tapaus Suomen liha-alan historiassa, mutta tärkeämpää oli, että väitöskirja oli suuri tieteellinen innovaatio. Pian tutkimuksen tulokset napattiinkin Saksaan. Sinne syntyi tuotantolaitos, joka kasvoi nopeasti ja myi tuotteitaan kaikkialle maailmaan. Yritys siirtyi perustajansa kuoleman jälkeen pian tanskalaiseen omistukseen, ja tavallaan Niinivaaran työ elää siellä edelleenkin.
Professori ja luennoitsija
Osuusteurastamojärjestö lahjoitti 1960-luvun alussa Helsingin yliopistolle rahat lihateknologian professuurin perustamiseen, ja Niinivaara oli itsestään selvä valinta tähän tehtävään. Hän luopui Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksen johtajan tehtävästä ja aloitti professorina 1961 alussa.
Niinivaara loi kokonaisen oppiaineen alusta alkaen ja oli opiskelijoiden kunnioittama ja suuresti ihailema opettaja, jonka luennot olivat korkeatasoisia ja mukaansatempaavia. Sen lisäksi Piki järjesti opiskelijoilleen ikimuistoisia matkoja Suomessa ja ulkomailla, perusti elintarvikeylioppilaiden yhdistys Lipidin sekä yliopiston, opiskelijoiden ja jo työelämässä toimivien yhdyssiteeksi Lihateknologien yhdistyksen. Suhteessa opiskelijoihin Niinivaara oli poikkeuksellisen aktiivinen ja idearikas, aina ystävällinen ja kannustava, mitä muiden oppiaineiden opiskelijat kovin kadehtivat!
Niinivaara oli edelleen myös tutkimuksessa aktiivinen. Lihateknologian laitoksessa oli paljon hankkeita ulkopuolisella rahoituksella, jota tuli niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Niinivaara perusti starterkulttuuritutkimuksen lisäksi toisenkin uuden erikoisalan lihatutkimukseen: lihan ravintoarvon tutkimuksen.
Niinivaara oli paljon käytetty luennoitsija ulkomailla, ja hän sai toiminnastaan useita kansainvälisiä tunnustuspalkintoja. Hän perusti myös kongressisarjan International Congress of Meat Science and Technology (ICoMST) 1955, ja tänä vuonna järjestetään jo 65. kongressi satoine osanottajineen. Niinivaara oli siellä kaikkien tuntema ja tunnustama tiedemies, jolla oli laaja ystäväpiiri ympäri maailmaan. Tätä verkostoa moni opiskelija sai hyödyntää ulkomaisen harjoittelun saamisessa ja myöhemmin ammatillisissa kontakteissaan.
Piki Niinivaara eläköityi v. 1983. Hän eli pitkän elämän vaimonsa ja kolmen lapsensa rakastamana ja oppilaidensa ihailemana professorina ystävänä. Piki Niinivaaran elämä sammui vaikean sairauden murtamana 25.1.2010, 90 vuoden iässä. Vain paria kuukautta aikaisemmin hän jätti hyvästinsä entisille oppilailleen Lihateknologit ry:n neuvottelupäivillä puheen pitämällä pyörätuolissa istuen. Sitä ei kukaan läsnä ollut unohda: Piki Niinivaara oli suurmies, tiedemies ja ennen kaikkea lämminsydäminen ihminen, auttoi muita, opetti, oli ystävä ja hyvä perheenisä.
Suomen liha-alan ja siellä toimineet sekä erityisesti Pikin entiset oppilaat ovat hänelle paljosta kiitollisia!